.png)
DIVA-hanke osallistui helmikuussa Turun kauppakorkeakoulun ja Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan yhteiseen kutsuseminaariin, jossa puhujina olivat Mikko Rajavuori, Mika Viljanen ja Anne Quarshie. Täältä löytyvät tärkeimmät opit päivän puheenvuoroista. Vaikka kestävyysraportointidirektiivi tulee osumaan isoihin yrityksiin, pk-yritystenkin täytyy pitää kestävyyssääntelyä silmällä ja kehittää vapaaehtoisesti vastuullisuusraportointia ja edistää vihreämpiä käytäntöjä liiketoiminnan eri vaiheissa.
Yritysten kestävyyssääntelyä käsittelevä artikkeli korostaa puutteita yritysten ESG-raportoinnissa eli vastuullisuusraportoinnissa, mikä vaikuttaa niiden kestävään liiketoimintaan ja oikeudellisiin riskeihin. Uusi lainsäädäntö muuttaa kestävyysraportoinnin vapaaehtoisesta pakolliseksi ja asettaa uusia vastuullisuusrajoituksia. Kannattaa muistaa, että yritysvastuu toimii siinä, missä lainsäädäntö loppuu.
Mitä ylipäätään ymmärretään kestävyyssääntelyllä?
Kestävyyssääntely tarkoittaa sääntelyä ja lakeja, joilla pyritään edistämään kestävää kehitystä ja ympäristön suojelua. Tämä voi sisältää esimerkiksi vaatimuksia yrityksille ja organisaatioille ympäristöystävällisten käytäntöjen noudattamiseksi, päästöjen rajoittamiseksi, energiatehokkuuden parantamiseksi ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi. Kestävyyssääntely voi myös kattaa muita aiheita, kuten sosiaalista vastuuta, ihmisoikeuksia, kuluttajansuojaa ja vastuullista hallintoa. Tavoitteena on varmistaa, että yritykset ja organisaatiot toimivat kestävällä tavalla ja vähentävät ympäristövaikutuksiaan, samalla kun ne edistävät sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä.
Kestävyyssääntelyn sääntelytulvan vuoksi tarvitaan jatkossa tarkempaa arviointia kestävyyssääntelyn vaikutuksista yritysoikeuden infrastruktuuriin kokonaisuudessaan. Oikeudelliset muutokset pakottavat konsernit miettimään ESG reunaehtoja uudella tavalla. Lainsäädäntö tarjoaa mahdollisuuden yhtenäistää eri maiden sääntelyä, koska tällä hetkellä eri maailman osissa on erilaiset säännöt, joiden mukaisesti kaupankäynnissä ja sopimusten solmimisessa toimitaan.
Nyt täytyy pitää silmällä ainakin näitä direktiivejä:
Kestävyysraportointidirektiivi, artikla 19a
Suurten yritysten on sisällyttävä toimintakertomukseen tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan ymmärtää yrityksen vaikutukset kestävyysseikkoihin. Se on aikaisemman ollut vapaaehtoista ja jotkut ovat tehneet omannäköistä raportointia, mutta nyt kun lainsäädännön mukaisesti siitä tulee pakollinen, se määrittelee vastuullisuusraportointiin uudenlaiset rajat.
Kestävyyssääntelyn kipupisteet:
Sääntelytulva – tuotetaanko lähinnä rasti ruutuun – compliancea?; kilpailuvaikutukset jäsenvaltion ja EU:n sisällä sekä globaalisti
Sääntelystrategioiden legitimiteetti – yritys globaalin arvoketjusääntelyyn toimijana; yksityisoikeus yritysvastuun pelikenttänä
Kestävyyden määritelmä on murroksessa – ihmisoikeuksien, ilmastomuutoksen ja luontokadon välinen kitka (jos halutaan halpoja akkuja, mineraaleja saa paikoista, jossa asiat eivät ole niin hyvin); turvallisuus, demokratia ja geopolitiikka
Kommentteja yritysvastuu ja oikeus-seminaariin osallistuvilta:
Kilpailuoikeus – onko nousevaa lainsäädäntöä globaalisti, mitä kannattaa seurata? Eri maat painottavat pikkuisen eri asioita. Euroopassa tiukat tuote- ja ympäristöstandardit, joiden päälle on helpompi ollut rakentaa sääntelyä. USA on rahoitusmarkkinoiden keskus, heille on luontevampaa ottaa se pallo haltuun. Kiina – ESG puoli ei suorastaan nouse esille, mutta datapuoli ehkä heillä pitkälle menevä sääntely.
Toimitusketjumaihin – jos ei ole niin vahvaa sääntelyä, siirtääkö se toimintaa takaisin EU-maihin tai kehittääkö se myös kehitysmaita. Voisiko sen nähdä myös kilpailuasetuksella ja mihin asti yrityksiä kannustdetaan tekemään voittoa. Pelikenttä tulisi tasaisemmaksi sääntelyn kautta – EU:n sääntelyn vaikutusten säteily muihin maihin osina toimitusketjuja.
Vaikutukset sillä onnettomalle jolle toiminnan vaikutukset keskittyvät – heidät täytyy nostaa pois sieltä. Byrokratia on raskasta ja tulee helposti ”rasti ruutuun”. Jos yritykset, jotka eivät alkaa saada rasteja ruutuun, tippuvat pois kilpailusta – silloin nähdään loppupäässä auttaako sääntely niitä, ketkä ovat siellä toimitusketjun pohjalla kaikkein haavoittavassa asemassa.
Comments